Vänrikki Stoolin ja Tuntemattoman sotilaan kieli eroavat toisistaan aika paljon. Osaksi se varmasti johtuu siitä, että ne ovat eri aikakausina kirjoitettu.Runebergin kirjassa huomaa selvästi että se on kirjoitettu romantiikan aikakaudella 1800-luvulla, jolloin piti kaunistella kaikkia asioita, kun taas Linnan kirja on realistinen ja kuvaa asiat niin kuin ne oikeasti ovat.
Kummassakaan kirjassa ei kieli ole mitään kirjakieltä (toisaalta ihan luonnollista Vänrikki Stoolin tarinoissa, koska Suomi ei ollut olemassa vielä kauhean pitkää aikaa ja tämä on ensimmäisiä suomalaisia kirjoja jotka ilmestyivät.). Vänrikki Stoolin tarinoissa kieli on runollista ja siinä näkyy selvästi hiukan hankalammin ymmärrettävät sanat, jotka eivät enää kuulu nykymaailman sanavarastoon. Sanajärjestyskin on aina välillä hiukan erilainen kuin mihin on tottunut, esimerkiksi "tääl' elää hän, vaikk' onkin hauta siellä." . Loppusoinnut tuovat kuitenkin mukavuutta lukemiseen, varsinkin jos kirjaa lukee ääneen, mutta myös hankaloittavat lukemista. Runollisuus tuottaa tekstiin painotuksia ja selviä katkelmia, joita Runeberg on osannut käyttää hyväkseen kuvaillessaan tapahtumia. Kirjassa käytetään paljon kielikuvia kuten runollisuudessa on tapana, ei sanota että kuolee ja veri roiskuu vaan esimerkiksi korvataan ne sanoilla "maahan kaatuu". Sanamuodoillaan hän varmistaa että lukijalla tulee kuva sotilaiden urhoollisuudesta ja halusta olla mukana suojelemassa ja puolustamassa isänmaataan.
Tuntemattomaan sotilaan henkilöiden luonteisiin antaa lisäpotkua se, ettei heidän murrettaan ja kirosanoja ole karsittu pois. Lukijallekin tilanne selviää kaikessa karmeudessaan esimerkiksi kun Lehto kiroilee kuolemantuskissaan saatuaan mahaansa luodin: "Alemmaksi... tähtää alemmaksi.... perkeleen kierosilmä... tähtää alemmaksi!" Sinänsä oli uusi kokemus kun Linna on kuvannut kirjassa pikakiväärin ääntä "pa pa pa pa pa..." ja muidenkin aseiden ääntä, joten lukija pystyy kuulemankin sodan äänet korvissaan.
Lisäksi sanastokin on täysin erilaista; Tuntemattomassa sotilaassa on monia lyhenteitä ja armeijasanastoon liittyviä sanoja, kuten korsu, kanttiini tai Joukkosidontapaikka. Vänrikki Stoolin tarinoissa näitä ei oikeastaan ole melkein yhtään.
Hassua, että molemmat kirjat kertovat sodasta, ja luulisi sodan kuitenkin olevan aina sitä samaa tappamista, mutta silti kumpikin kirjailija on saanut uusia puolia kirjoihinsa ja kuvanneet asiat aivan eri tavalla.
tiistai 18. syyskuuta 2012
maanantai 17. syyskuuta 2012
4. Sodan kauhuja
Väinö Linnan Tuntematon sotilas.
Ensimmäinen painos ilmestynyt 1954, lukemani kirja 67. painos.
Kustantaja WSOY.
Kirjailija Väinö Linna (1920-1992) on tullut tunnetuksi kirjoistaan Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas, jotka kuvaavat suomen historiaa. Väinö Linna tietää mitä sota on taisteltuaan rintamalla jatkosodassa ja tästä hän saikin innoituksen kirjoittaa sodasta kirjan, Tuntemattoman sotilaan.
Kirjan aihe on, kuten moni jo varmastikin tietää, sota, sillä se kertoo jatkosodan aikaisista tapahtumista kolmannen komppanian henkilöiden näkökulmasta. Miljöö on suomalainen metsä ja aina välillä joku valloitettu talo tai kylä kuten Petroskoi. Mutta suurin osa tapahtumista tapahtuu metsässä, sillä harvemmin laajamittaista sotaa harrastetaan sisätiloissa.
Tapahtumia oli paljon ja näistä mielestäni ei oikein voi sanoa sitä "päätapahtumaa" vaan kaikki kerrotut asiat ovat yhtä tärkeäitä ja kaikki tapahtumat nivoutuvat hyvin yhteen. Henkilöitäkin on monenlaisia, pääosissa ehkä olivat sotilaat, jotka puhuvat paljon ja olivat hiukan johtamistaitoisiakin ja extrapersoonallisia, esimerkiksi Hietanen tai Rokka. Kieli ei ollut mitenkään "sensuroitua" vaan kirjan henkilöt puhuivat omalla murteellaan ja omilla sanoillaan toiset enemmän ja töiset vähemmän kiroillen. Lisäksi teoksessa oli joitain lyhenteitä joita en olisi tiennyt ilman isäni apua, kuten Jsp (joukkosidontapaikka) tai krh (kranaatinheitin).
Mielestäni kirjan teema saattaisi olla kauhu tai yhteishenki, sillä sodassa pelkäävät miehet (ja naiset) mutta toisaalta he eivät jätä kaveria tämän haavoituttua, ellei ole aivan pakko. Kirja antaa ymmärtää että yhteistyö tuo paremman tuloksen kuin yksinään toimiminen. Kauhusta kirja taas sanoo, että täytyy pelätä, mutta ei niin, että antaa tunteilleen vallan.
Teos kannattaa mielestäni ehdottomasti lukea, sillä ensinnäkin se kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen ja se antaa tuntumaa siihen minkälaista oikeassa sodassa saattaisi olla.Teos antaa lukijalle mahdollisuuden päästä kurkistamaan sota-aikoihin, mutta ikävä kyllä, vain miesten näkökulmasta. Toisaalta jos kirjan käsittelemä aihe ei yhtään kiinosta tai ei tiedä oikein Suomen historiasta, kirjaa voi olla hankala ymmärtää, sillä sen kieli on suhteellisen haastavaa. Kirjan sanomaa ei voi oikein kertoa toiselle ihmiselle, sillä sitä on hankala selitttää parilla kolmella sanalla, varsinkaan jos toinen ei ole lukenut kirjaa. Yksinkertaistettuna se voisi olla, että sodasta ei ole mitään hyötyä, siinä vain kuolee ihmisiä turhan takia. Mutta joka tapauksessa suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan kirjan.
Ensimmäinen painos ilmestynyt 1954, lukemani kirja 67. painos.
Kustantaja WSOY.
Kirjailija Väinö Linna (1920-1992) on tullut tunnetuksi kirjoistaan Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas, jotka kuvaavat suomen historiaa. Väinö Linna tietää mitä sota on taisteltuaan rintamalla jatkosodassa ja tästä hän saikin innoituksen kirjoittaa sodasta kirjan, Tuntemattoman sotilaan.
Kirjan aihe on, kuten moni jo varmastikin tietää, sota, sillä se kertoo jatkosodan aikaisista tapahtumista kolmannen komppanian henkilöiden näkökulmasta. Miljöö on suomalainen metsä ja aina välillä joku valloitettu talo tai kylä kuten Petroskoi. Mutta suurin osa tapahtumista tapahtuu metsässä, sillä harvemmin laajamittaista sotaa harrastetaan sisätiloissa.
Tapahtumia oli paljon ja näistä mielestäni ei oikein voi sanoa sitä "päätapahtumaa" vaan kaikki kerrotut asiat ovat yhtä tärkeäitä ja kaikki tapahtumat nivoutuvat hyvin yhteen. Henkilöitäkin on monenlaisia, pääosissa ehkä olivat sotilaat, jotka puhuvat paljon ja olivat hiukan johtamistaitoisiakin ja extrapersoonallisia, esimerkiksi Hietanen tai Rokka. Kieli ei ollut mitenkään "sensuroitua" vaan kirjan henkilöt puhuivat omalla murteellaan ja omilla sanoillaan toiset enemmän ja töiset vähemmän kiroillen. Lisäksi teoksessa oli joitain lyhenteitä joita en olisi tiennyt ilman isäni apua, kuten Jsp (joukkosidontapaikka) tai krh (kranaatinheitin).
Mielestäni kirjan teema saattaisi olla kauhu tai yhteishenki, sillä sodassa pelkäävät miehet (ja naiset) mutta toisaalta he eivät jätä kaveria tämän haavoituttua, ellei ole aivan pakko. Kirja antaa ymmärtää että yhteistyö tuo paremman tuloksen kuin yksinään toimiminen. Kauhusta kirja taas sanoo, että täytyy pelätä, mutta ei niin, että antaa tunteilleen vallan.
Teos kannattaa mielestäni ehdottomasti lukea, sillä ensinnäkin se kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen ja se antaa tuntumaa siihen minkälaista oikeassa sodassa saattaisi olla.Teos antaa lukijalle mahdollisuuden päästä kurkistamaan sota-aikoihin, mutta ikävä kyllä, vain miesten näkökulmasta. Toisaalta jos kirjan käsittelemä aihe ei yhtään kiinosta tai ei tiedä oikein Suomen historiasta, kirjaa voi olla hankala ymmärtää, sillä sen kieli on suhteellisen haastavaa. Kirjan sanomaa ei voi oikein kertoa toiselle ihmiselle, sillä sitä on hankala selitttää parilla kolmella sanalla, varsinkaan jos toinen ei ole lukenut kirjaa. Yksinkertaistettuna se voisi olla, että sodasta ei ole mitään hyötyä, siinä vain kuolee ihmisiä turhan takia. Mutta joka tapauksessa suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan kirjan.
3. Sodan kuvailu Vänrikki Stoolin tarinoissa ja Tuntemattomassa sotilaassa
Sodan kuvailu Tuntemattomassa sotilaassa ja Vänrikki Stoolin tarinoissa on hyvin erilaista. Toisaalta ovathan kirjojen kirjoittajatkin eläneet eri aikakausina eli elintavat ja ajatukset ovat ehtineet muuttua siinä välillä.
Tuntematon sotilas on kirjoitettu karusti eli siinä ei ole paljoa "sensuroitu" sotilaiden mielipiteitä, tai kaunisteltu sanomisia. Se kertoo mielestäni aika todenmukaisesti, että ei sotilaita niin kauheasti miellytä (välttämättä) olla vesisateessa kylmissään, väsyksissään ja ilman ruokaa puolustamassa isänmaataan. Lisäksi kirjassa kuvataan aika tarkasti kuoleman pelko, suurin osa sotilaista mieluummin pakenee kuin jää taistelemaan kasvokkain. Linna kuvaileekin sodan olevan kauhean raskasta sekä miehille rintamalla sekä näiden vaimoilla kotona, jotka joutuvat tekemään lapsiensa kanssa kaikki kotityöt. Lisäksi henkilöt kuvataan yksilöinä.
Vänrikki Stoolin tarinoissa kirjan kirjoittaja J.L. Runeberg taas kirjoittaa sangen ihailevasti sodasta, kuinka mukavaa onkaan taistella isänmaanpuolesta. Toisaalta, koska kirjassa on monien eri henkilöiden tarinoita, osa pelkää sotaa, mutta toisille se on suurin kunnia saada päästä mukaan sotimaan vihollista vastaan. Sotilaat ovat muutenkin kauhean isänmaallisia toisin kuin Tuntemattomassa sotilaassa, sillä nämä eivät niin kauheasti purnaa vastaan päättäjien määräyksiä, toisaalta ehkä sotilaskurikin saattoi olla hieman erialaista tuolloin.
Lyhyesti sanottuna Tuntemattomassa sotilaassa sota on rangaistus johon ei haluta joutua. Sodassa oleminen tietää eloa kuoleman kanssa ja Linnan teoksessa sodasta ei oikastaan löydykään mitään hyviä puolia. Vänrikki Stoolin tarinoissa näkee sodan kuvauksessa samaa mitä Väinö Linnan kirjassa, mutta toisaalta siellä esiintyy myös sodan ihannointia ja siihen liittyvää sankarillisuusen tunnetta.
Mielestäni, jos nykyaikana mietitään sodan tunnelmaa ja vaikutuksia, sen ajatellaan muistuttavan enemmän Väinö Linnan kuvaamaa tilannetta. Ja tätä kirjaa on myös helpompi lukea.
Tuntematon sotilas on kirjoitettu karusti eli siinä ei ole paljoa "sensuroitu" sotilaiden mielipiteitä, tai kaunisteltu sanomisia. Se kertoo mielestäni aika todenmukaisesti, että ei sotilaita niin kauheasti miellytä (välttämättä) olla vesisateessa kylmissään, väsyksissään ja ilman ruokaa puolustamassa isänmaataan. Lisäksi kirjassa kuvataan aika tarkasti kuoleman pelko, suurin osa sotilaista mieluummin pakenee kuin jää taistelemaan kasvokkain. Linna kuvaileekin sodan olevan kauhean raskasta sekä miehille rintamalla sekä näiden vaimoilla kotona, jotka joutuvat tekemään lapsiensa kanssa kaikki kotityöt. Lisäksi henkilöt kuvataan yksilöinä.
Vänrikki Stoolin tarinoissa kirjan kirjoittaja J.L. Runeberg taas kirjoittaa sangen ihailevasti sodasta, kuinka mukavaa onkaan taistella isänmaanpuolesta. Toisaalta, koska kirjassa on monien eri henkilöiden tarinoita, osa pelkää sotaa, mutta toisille se on suurin kunnia saada päästä mukaan sotimaan vihollista vastaan. Sotilaat ovat muutenkin kauhean isänmaallisia toisin kuin Tuntemattomassa sotilaassa, sillä nämä eivät niin kauheasti purnaa vastaan päättäjien määräyksiä, toisaalta ehkä sotilaskurikin saattoi olla hieman erialaista tuolloin.
Lyhyesti sanottuna Tuntemattomassa sotilaassa sota on rangaistus johon ei haluta joutua. Sodassa oleminen tietää eloa kuoleman kanssa ja Linnan teoksessa sodasta ei oikastaan löydykään mitään hyviä puolia. Vänrikki Stoolin tarinoissa näkee sodan kuvauksessa samaa mitä Väinö Linnan kirjassa, mutta toisaalta siellä esiintyy myös sodan ihannointia ja siihen liittyvää sankarillisuusen tunnetta.
Mielestäni, jos nykyaikana mietitään sodan tunnelmaa ja vaikutuksia, sen ajatellaan muistuttavan enemmän Väinö Linnan kuvaamaa tilannetta. Ja tätä kirjaa on myös helpompi lukea.
torstai 13. syyskuuta 2012
2. Kirjan henkilö nimeltään Vanhala
Vanhala on eräs Tuntematon sotilas -kirjan henkilöistä, joka ei kuole matkan varrella vaan pysyy juonessa mukana koko kirjan ajan. Ensialkuun häntä ei kuvata keskeisenä hahmona vaan on hiljainen sotamies, joka hihittelee muiden jutuille mutta ei itse uskalla sanoa mitään. Pikkuhiljaa hän kuitenkin rohkaistuu kertomaan vitsejänsä Hietasen ja myöhemmin Rokan avustuksella. Kirjan edetessä hänestä tuleekin erittäin tärkeä henkilö viihdyttämään kolmannen komppanian ärsyyntyneitä, väsyneitä ja aiheestakin valittavia sotamiehiä. Ei kiroile tiukassa paikassa tai silloinkaan kun asiat ovat huonosti, vaan tyytyy hiljaa osaansa tai sitten hihittelee jollekin itse keksimälleen päättömyydelleen. Hän on myös seurallinen ja ystävällinen joten ei kiusaa tai arvostele kovin sanoin muita, ainakaan pahaa tarkoittaen. Vanhalan muistaakin ehkä parhaiten tämän naurettavista sanomista ja muiden sotilaiden hyvien kommenttien toistelemisesta.
Ruumiinmuodoiltaan Vanhala on hiukan lihava tai "ylen sankia priha", kuten häntä kavereiden kesken kutsutaan. Vanhala ei myöskään nurise kenttäkeittiön ruuasta muiden tavoin vaan syö sitä kiitollisena. Tästä huolimatta hän kuitenkin laihtuu parin vuoden sodan käynnin aikana, mikä on ihan olettetavaa huonon ruokahuollon takia.
Ehkä suurinta hupia Vanhalalle on asemasodan aikana huudella vastauksia Neuvostoliiton progapanda julistuksiin ja hihittää sen jälkeen itsellensä. Vanhala on hyvä sotilas muttei ehkä parhain tai rohkein tai johtajatyyppisin. Sodan aikana kuten moni muukin, hän ylenee sotilasarvoltaan pari pykälää alikersantiksi.
Tykkäsin tosi paljon Vanhalasta henkilönä, sillä hän piristi kirjan kulkua, toi siihen erilaisuutta mutta osaksi myös siksi että itse nauroin tämän jutuille. Parhainpia kommentteja Vanhalalta ovat: "Tulis kauheita lähitaisteluita, ja Rahikainenkin sais Mannerheim-ristin."(kun sotamiehet miettivät mitä tapahtuu, jos venäläiset naiset ryhtyvät sotimaan miesten loppuessa) tai "Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi." Suosittelen erityisesti kirjaa lukiessa seuraamaan Vanhalan tekemisiä ja tämän puheita, jotta ne ymmärtäisi hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)