4. Sodan kauhuja

Väinö Linnan Tuntematon sotilas. 
Ensimmäinen painos ilmestynyt 1954, lukemani kirja 67. painos. 
Kustantaja  WSOY.

Kirjailija Väinö Linna (1920-1992) on tullut tunnetuksi kirjoistaan Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas, jotka kuvaavat suomen historiaa. Väinö Linna tietää mitä sota on taisteltuaan rintamalla jatkosodassa ja tästä hän saikin innoituksen kirjoittaa sodasta kirjan, Tuntemattoman sotilaan.

Kirjan aihe on, kuten moni jo varmastikin tietää, sota, sillä se kertoo jatkosodan aikaisista tapahtumista kolmannen komppanian henkilöiden näkökulmasta. Miljöö on suomalainen metsä ja aina välillä joku valloitettu talo tai kylä kuten Petroskoi. Mutta suurin osa tapahtumista tapahtuu metsässä, sillä harvemmin laajamittaista sotaa harrastetaan sisätiloissa.
Tapahtumia oli paljon ja näistä mielestäni ei oikein voi sanoa sitä "päätapahtumaa" vaan kaikki kerrotut asiat ovat yhtä tärkeäitä ja kaikki tapahtumat nivoutuvat hyvin yhteen. Henkilöitäkin on monenlaisia, pääosissa ehkä olivat sotilaat, jotka puhuvat paljon ja olivat hiukan johtamistaitoisiakin ja extrapersoonallisia, esimerkiksi Hietanen tai Rokka. Kieli ei ollut mitenkään "sensuroitua" vaan kirjan henkilöt puhuivat omalla murteellaan ja omilla sanoillaan toiset enemmän ja töiset vähemmän kiroillen. Lisäksi teoksessa oli joitain lyhenteitä joita en olisi tiennyt ilman isäni apua, kuten Jsp (joukkosidontapaikka) tai krh (kranaatinheitin).

Mielestäni kirjan teema saattaisi olla kauhu tai yhteishenki, sillä sodassa pelkäävät miehet (ja naiset) mutta toisaalta he eivät jätä kaveria tämän haavoituttua, ellei ole aivan pakko. Kirja antaa ymmärtää että yhteistyö tuo paremman tuloksen kuin yksinään toimiminen. Kauhusta kirja taas sanoo, että täytyy pelätä, mutta ei niin, että antaa tunteilleen vallan.

Teos kannattaa mielestäni ehdottomasti lukea, sillä ensinnäkin se kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen ja se antaa tuntumaa siihen minkälaista oikeassa sodassa saattaisi olla.Teos antaa lukijalle mahdollisuuden päästä kurkistamaan sota-aikoihin, mutta ikävä kyllä, vain miesten näkökulmasta. Toisaalta jos kirjan käsittelemä aihe ei yhtään kiinosta tai ei tiedä oikein Suomen historiasta, kirjaa voi olla hankala ymmärtää, sillä sen kieli on suhteellisen haastavaa. Kirjan sanomaa ei voi oikein kertoa toiselle ihmiselle, sillä sitä on hankala selitttää parilla kolmella sanalla, varsinkaan jos toinen ei ole lukenut kirjaa. Yksinkertaistettuna se voisi olla, että sodasta ei ole mitään hyötyä, siinä vain kuolee ihmisiä turhan takia. Mutta joka tapauksessa suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan kirjan.