Vänrikki Stoolin ja Tuntemattoman sotilaan kieli eroavat toisistaan aika paljon. Osaksi se varmasti johtuu siitä, että ne ovat eri aikakausina kirjoitettu.Runebergin kirjassa huomaa selvästi että se on kirjoitettu romantiikan aikakaudella 1800-luvulla, jolloin piti kaunistella kaikkia asioita, kun taas Linnan kirja on realistinen ja kuvaa asiat niin kuin ne oikeasti ovat.
Kummassakaan kirjassa ei kieli ole mitään kirjakieltä (toisaalta ihan luonnollista Vänrikki Stoolin tarinoissa, koska Suomi ei ollut olemassa vielä kauhean pitkää aikaa ja tämä on ensimmäisiä suomalaisia kirjoja jotka ilmestyivät.). Vänrikki Stoolin tarinoissa kieli on runollista ja siinä näkyy selvästi hiukan hankalammin ymmärrettävät sanat, jotka eivät enää kuulu nykymaailman sanavarastoon. Sanajärjestyskin on aina välillä hiukan erilainen kuin mihin on tottunut, esimerkiksi "tääl' elää hän, vaikk' onkin hauta siellä." . Loppusoinnut tuovat kuitenkin mukavuutta lukemiseen, varsinkin jos kirjaa lukee ääneen, mutta myös hankaloittavat lukemista. Runollisuus tuottaa tekstiin painotuksia ja selviä katkelmia, joita Runeberg on osannut käyttää hyväkseen kuvaillessaan tapahtumia. Kirjassa käytetään paljon kielikuvia kuten runollisuudessa on tapana, ei sanota että kuolee ja veri roiskuu vaan esimerkiksi korvataan ne sanoilla "maahan kaatuu". Sanamuodoillaan hän varmistaa että lukijalla tulee kuva sotilaiden urhoollisuudesta ja halusta olla mukana suojelemassa ja puolustamassa isänmaataan.
Tuntemattomaan sotilaan henkilöiden luonteisiin antaa lisäpotkua se, ettei heidän murrettaan ja kirosanoja ole karsittu pois. Lukijallekin tilanne selviää kaikessa karmeudessaan esimerkiksi kun Lehto kiroilee kuolemantuskissaan saatuaan mahaansa luodin: "Alemmaksi... tähtää alemmaksi.... perkeleen kierosilmä... tähtää alemmaksi!" Sinänsä oli uusi kokemus kun Linna on kuvannut kirjassa pikakiväärin ääntä "pa pa pa pa pa..." ja muidenkin aseiden ääntä, joten lukija pystyy kuulemankin sodan äänet korvissaan.
Lisäksi sanastokin on täysin erilaista; Tuntemattomassa sotilaassa on monia lyhenteitä ja armeijasanastoon liittyviä sanoja, kuten korsu, kanttiini tai Joukkosidontapaikka. Vänrikki Stoolin tarinoissa näitä ei oikeastaan ole melkein yhtään.
Hassua, että molemmat kirjat kertovat sodasta, ja luulisi sodan kuitenkin olevan aina sitä samaa tappamista, mutta silti kumpikin kirjailija on saanut uusia puolia kirjoihinsa ja kuvanneet asiat aivan eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti