Sodan kuvailu Tuntemattomassa sotilaassa ja Vänrikki Stoolin tarinoissa on hyvin erilaista. Toisaalta ovathan kirjojen kirjoittajatkin eläneet eri aikakausina eli elintavat ja ajatukset ovat ehtineet muuttua siinä välillä.
Tuntematon sotilas on kirjoitettu karusti eli siinä ei ole paljoa "sensuroitu" sotilaiden mielipiteitä, tai kaunisteltu sanomisia. Se kertoo mielestäni aika todenmukaisesti, että ei sotilaita niin kauheasti miellytä (välttämättä) olla vesisateessa kylmissään, väsyksissään ja ilman ruokaa puolustamassa isänmaataan. Lisäksi kirjassa kuvataan aika tarkasti kuoleman pelko, suurin osa sotilaista mieluummin pakenee kuin jää taistelemaan kasvokkain. Linna kuvaileekin sodan olevan kauhean raskasta sekä miehille rintamalla sekä näiden vaimoilla kotona, jotka joutuvat tekemään lapsiensa kanssa kaikki kotityöt. Lisäksi henkilöt kuvataan yksilöinä.
Vänrikki Stoolin tarinoissa kirjan kirjoittaja J.L. Runeberg taas kirjoittaa sangen ihailevasti sodasta, kuinka mukavaa onkaan taistella isänmaanpuolesta. Toisaalta, koska kirjassa on monien eri henkilöiden tarinoita, osa pelkää sotaa, mutta toisille se on suurin kunnia saada päästä mukaan sotimaan vihollista vastaan. Sotilaat ovat muutenkin kauhean isänmaallisia toisin kuin Tuntemattomassa sotilaassa, sillä nämä eivät niin kauheasti purnaa vastaan päättäjien määräyksiä, toisaalta ehkä sotilaskurikin saattoi olla hieman erialaista tuolloin.
Lyhyesti sanottuna Tuntemattomassa sotilaassa sota on rangaistus johon ei haluta joutua. Sodassa oleminen tietää eloa kuoleman kanssa ja Linnan teoksessa sodasta ei oikastaan löydykään mitään hyviä puolia. Vänrikki Stoolin tarinoissa näkee sodan kuvauksessa samaa mitä Väinö Linnan kirjassa, mutta toisaalta siellä esiintyy myös sodan ihannointia ja siihen liittyvää sankarillisuusen tunnetta.
Mielestäni, jos nykyaikana mietitään sodan tunnelmaa ja vaikutuksia, sen ajatellaan muistuttavan enemmän Väinö Linnan kuvaamaa tilannetta. Ja tätä kirjaa on myös helpompi lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti