2. Kirjan henkilö nimeltään Vanhala

Vanhala on eräs Tuntematon sotilas -kirjan henkilöistä, joka ei kuole matkan varrella vaan pysyy juonessa mukana koko kirjan ajan. Ensialkuun häntä ei kuvata keskeisenä hahmona vaan on hiljainen sotamies, joka hihittelee muiden jutuille mutta ei itse uskalla sanoa mitään. Pikkuhiljaa hän kuitenkin rohkaistuu kertomaan vitsejänsä Hietasen ja myöhemmin Rokan avustuksella.  Kirjan edetessä hänestä tuleekin erittäin tärkeä henkilö viihdyttämään kolmannen komppanian ärsyyntyneitä, väsyneitä ja aiheestakin valittavia sotamiehiä.  Ei kiroile tiukassa paikassa tai silloinkaan kun asiat ovat huonosti, vaan tyytyy hiljaa osaansa tai sitten hihittelee jollekin itse keksimälleen päättömyydelleen. Hän on myös seurallinen ja ystävällinen joten ei kiusaa tai arvostele kovin sanoin muita, ainakaan pahaa tarkoittaen. Vanhalan muistaakin ehkä parhaiten tämän naurettavista sanomista ja muiden sotilaiden hyvien kommenttien toistelemisesta.

Ruumiinmuodoiltaan Vanhala on hiukan lihava tai "ylen sankia priha", kuten häntä kavereiden kesken kutsutaan. Vanhala ei myöskään nurise kenttäkeittiön ruuasta muiden tavoin vaan syö sitä kiitollisena. Tästä huolimatta hän kuitenkin laihtuu parin vuoden sodan käynnin aikana, mikä on ihan olettetavaa huonon ruokahuollon takia.

Ehkä suurinta hupia Vanhalalle on asemasodan aikana huudella vastauksia Neuvostoliiton progapanda julistuksiin ja hihittää sen jälkeen itsellensä. Vanhala on hyvä sotilas muttei ehkä parhain tai rohkein tai johtajatyyppisin. Sodan aikana kuten moni muukin, hän ylenee sotilasarvoltaan pari pykälää alikersantiksi. 

Tykkäsin tosi paljon Vanhalasta henkilönä, sillä hän piristi kirjan kulkua, toi siihen erilaisuutta mutta osaksi myös siksi että itse nauroin tämän jutuille. Parhainpia kommentteja Vanhalalta ovat: "Tulis kauheita lähitaisteluita, ja Rahikainenkin sais Mannerheim-ristin."(kun sotamiehet miettivät mitä tapahtuu, jos venäläiset naiset ryhtyvät sotimaan miesten loppuessa) tai "Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi." Suosittelen erityisesti kirjaa lukiessa seuraamaan Vanhalan tekemisiä ja tämän puheita, jotta ne ymmärtäisi hyvin.